Pyysimme näin SM-kisojen kynnyksellä järjestävän seuran Korson Kaiun naiskilpailijoita kertomaan näkemyksiään cyclocrossista lajina.
Olen 18-vuotias maantiepyöräilijä Korson Kaiusta. Pyöräilyn olen aloittanut 10-vuotiaana Korson Kaiun maastopyöräkoulussa ja vuosien saatossa päälajikseni on valikoitunut maantiepyöräily. Viimeiset kaksi vuotta olen ajanut tanskalaisessa Team Rytger- joukkueessa ja ensi vuonna siirryn ajamaan ammattilaisena norjalaiseen Uno-X Pro Cycling Teamiin.
Cyclocross merkitsee itselleni jokasyksyistä hauskanpitoa maantiepyöräilykauden päätyttyä. En harjoittele cyclocrossia, mutta ajan cyclocrosskilpailuja kovina treeneinä maantiepyöräilyä varten. Pidän erityisesti raskaista ja mutaisista radoista. Tänä vuonna pitkään jatkunut maantiekilpailukausi on mennyt cyclocrossin alkukauden kanssa päällekkäin, mutta ainakin SM-kilpailuihin pyrin osallistumaan.
Suosittelen cyclocrossia kaikille pyöräilyn harrastajille, hauska ja vauhdikas laji!
Päädyin cyclocrossin pariin Ruotsissa vuonna 2016 käydessäni siellä lukiota, koulun harjoitusryhmän valmentajan innoittamana ja opastamana. Ensimmäisen vuoden ajoin siellä ja vuonna 2017 tulin kokeilemaan lajia myös tänne Suomeen. Osallistuin heti SM-kisoihin jossa saavutin hopeaa Elite-luokassa. Siitä asti olenkin joka vuosi ollut SM-kisoissa hopealla (lukuunottamatta vuoden 2018 kisoja, jotka jäivät minulla väliin) kunnes 2020 voitin suomenmestaruuden. Sen jälkeen motivaatio ja into cyclocrossia kohtaan onkin kasvanut ryminällä! Tavoitteenani on ajaa tätä mahtavaa lajia myös maailmalla, jossa se on parhaimmillaan.
Kenen tahansa (vink, vink: naisten & tyttöjen) on helppo eksyä lajin pariin kiitos HEL CX:n tekemän tärkeän työn, joka mahdollistaa meille hauskoja, hienoja ja ennen kaikkea matalan kynnyksen kisoja, joissa luokkansa voi valita omien tavoitteidensa perusteella. Laji vie mennessään monipuolisuudellaan ja sillä, miten aina saa puskea itsestänsä 110 % välillä mudassa ja silloin tällöin auringonpaisteessa, kuitenkin aina haluten uudelleen viivalle!
Aloitin pyöräilyharrastuksen vuonna 2005, jolloin hankin ensimmäisen maastopyöräni. Samana vuonna melko kylmiltään ilmoittauduin ensimmäiseen MTB Marathon -kisaan, joka järjestettiin Mikkelissä. Kyllä muuten tuntui raskaalta! Keskeyttäminenkin kävi mielessä, mutta yleisön reippaasta kannustuksesta sain tsemppiä ja mietin, että ei tässä nyt kehtaa keskeyttää! Pääsin lopulta maaliin ja sen verran hyvä fiilis jäi, että löysin itseni myös seuraavasta MTB Marathon -kisasta Korsosta. Pyöräily vei heti mennessään ja laji tuntui omalta. Olen aina nauttinut liikunnasta ja kokeillut nuorempana erilaisia lajeja kuten yleisurheilua ja judoa, mutta pyöräilystä innostuin ihan eri tavalla.
Matkan varrella on tullut vähän menestystäkin, esimerkiksi SM-pronssia XCO:ssa vuonna 2007, mutta aina kaikkein tärkeintä itselle on ollut pitää laji hauskana ja mielekkäänä harrastuksena. Cyclocrossin pariin päädyin Antti Kuiton crossikoulun kautta vuonna 2018. Huomasin Facebookissa crossikoulu-tapahtuman ja työmatkapyöräilyyn hankittu crossarikin löytyi jo valmiiksi. Luonnollisesti samana vuonna piti päästä kokeilemaan crossikisoja, jotka osoittautuivat mukavan rennoiksi ja avoimiksi tapahtumiksi, joissa on joka kerta hieno ja kannustava tunnelma. Krossikaudesta onkin sen jälkeen tullut yksi vuoden kohokohdista. Laji on myös erittäin katsojaystävällinen ja hauskaa seurattavaa, joten kisapaikoilla onkin usein kilpailijoiden perheenjäseniä ja ystäviä sekä ohikulkijoita ja muita lajista kiinnostuneita kannustamassa.
Mä oon Viivi ja harrastan maantiepyöräilyä ja cyclocrossia. Ajan vielä tulevan kauden N16/U17 -sarjassa eli olen 15-vuotias. Päädyin pyöräilyn pariin noin kaksi vuotta sitten, kun yksi tuttu harrastaja kasasi minulle gravelpyörän ja siitä se innostus sitten lähti. Viime syksynä aloitin cyclocrossissa kisaamisen ja kesällä kilpailen maantiellä.
Cyclocrossissa parasta on vaihtelevat radat ja se monipuolisuus, jossa jokainen pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan. Ja vielä se, että siitä on hyötyä niin muihin pyöräilyn alalajeihin kuin muihin kestävyyslajeihinkin. Se on hauskaa kisailua ja omien taitojen kehittämistä. Lisäksi crossikisoista saa paljon uusia tuttavuuksia ja korvaamatonta kokemusta.
Miksi cyclocrossia?
Sepä se, miksi? Ihan hullu laji. Ajetaan oudolla pyörällä oudossa maastossa ja vastaan voi tulla mitä vain. Siis ihan mitä vain!
Se siinä itsellä ainakin sytytti. Se, ettei koskaan voi odottaa mitä tulee vastaan ja että pääsee haastamaan itseään aivan eri tavalla kuin esimerkiksi XCO:ssa. Ensimmäisen kerran kokeilin cyclocrossia vuonna 2017 maastopyörällä, mutta silloin en vielä innostunut lajista. Uudestaan kokeilin vuoden 2020 syksyllä, tällä kertaa ihan cyclocrosspyörällä ja innostuin lajista todella paljon.
Itse ajan cyclocrosskisoja niiden hauskuuden takia. Usein varsinkin koulussa saan kuulla kysymyksiä ja hämmästelyjä, että miten lajista voi tykätä tai miksi mutaisuus radalla olisi muka hyvä tai hauska asia. Omasta mielestä ainakin, mitä mutaisempi rata, sen parempi. Muta tuo rataan tietynlaista haastetta ja hauskuutta, joutuu oikeasti miettimään ajolinjoja, jotta pysyy pystyssä ja pääsee mahdollisimman nopeasti radalla eteenpäin. Toinen asia, josta pidän cyclocrossissa on kaikenlaiset esteet, jossa pyörää pitää kantaa. Se kuulostaa todella hassulta, mutta tuo lajiin oman haasteensa, kun ei riitä pelkkä kova pyöräilykunto, vaan pitää jaksaa myös juosta ja hyppiä, jotta pääsee esteiden yli.
Siksi pidän tästä täysin hullusta ja järjettömästä lajista.
Muista siis tulla seuraamaan leidien edesottamuksia lauantaina 30.10.2021! Ties vaikka crosskärpänen puraisisi sinuakin.
